Minä

Moikka moi kaikki. Olen Ninny ja rakastan todella paljon eläimiä. Minulla on todettu lukihäiriö, joka vähän vaikuttaa kirjoittamaani tekstiin sen verran, että siinä saattaa olla kirjoitusvirheitä. En voisi elää ilman eläimiä, joita minulla on ollut ja joiden kanssa olen ollut, sillä ne ovat tehneet minusta tällaisen kuin nyt olen. Olen itse elänyt koko elämäni eläinten kanssa ja olen iloinen siitä. Olen myös todella iloinen ja positiivinen tyttö tai oikeastaan nuori nainen, joka on juuri aloittanut opiskelun Harjun oppimiskeskuksessa Ravijoella. Ratsastusta olen harrastanut noin nelisen vuotta ja tulen sitä vielä harrastamaan tulevaisuudessakin, vaikka siitä tällä hetkellä on tulossa kyllä ammatti minullle. Minulla itselläni on kaksi lemmikkiä. Gerbiili ja kissa, mutta niistä lisää tossa alhaalla. Minulla on lyhyet hiukset, joita värjään tietyin ajoin, mutta tällä hetkellä hiukseni ovat kaksi väriset. Olen hulluna valokuvaamiseen, lukemiseen ja piirtämiseen. Muita eläimiä minun elämässäni on ollut ja niihin kuuluu kaksi koiraa, toinen kissa ja kaksi hamsteria, lisäksi kaksi muuta gerbiiliä.

Kuvassa ratsastan serkkuni hoitsulla.

Max on mitä ilkein kissa. Se ei ymmärrä mitä se ei saisi tehdä. Se on muutaman kerran yrittänyt tappaa äidin. Siis ihan oikeasti. Se yritti tiputtaa yks yö äidin päälle yskänlääkepullon. Maxilla on siis todella mahtava raidoitus. Valitettavasti sitä ei näe tuosta kuvasta, mutta kyllä sillä sellainen on. Max on hyvin sosiaalinen. Se puskee kauheasti ja samalla kuolaan. Siks me ei oikein mielellään anneta sen puskea meitä. Max myös puree todella paljon eikä oikein käytä kynsiään. Kisu on löytökissa ja haettu Kouvolan Hesystä, joten sen ikää ei tiedetä.

 

 

 

Hulivili on suunnilleen 4 vuotta vanha ja todella sitkeä sissi. Sen veljet Tazuki ja Igor ovat kuolleet aikoja sitten, mutta tämä vielä porskuttaa elossa. Valitettavasti Hulivilistä ja tämän veljistä ei löydy kuvia. Hulivili on mitä suloisin vanhus, vaikka se pureekin aika lailla kun sen ottaa syliin.

 

Sulo on ollut meidän perheen pieni vauva, joka on ollut meillä pennusta lähtien. Tällä pienellä herralla on molemmissa silmissään kaihi, jota ei kannattanut leikata, sillä se oli aika iekäs kun herralla todettiin kaihi. Sulo on syntynyt Helsingissä ja tarkalleen Herttoiemessä. Rodultaan tämä herra on Bichon frise, vaikka se ei siltä näytäkään. Sulo ajettiin kaljuksi kesäksi ja talviksi, sillä tämän karva huopaantu niin pahasti. Pennusta lähtien Sulo on ollut vähän pölhy ja herkkä, mutta todella uskollinen koira. Tälle herralle oli ilo opettaa tulemaan rappuset ylös ja alas. Lisäksi hyppäämään sohvalle. Valitettavasti rakas Sulomme jouduttiin lopettamaan 2014 tammikuussa.